Rocu

S. 22.12.2011
Uros
73cm/40kg
Sekarotuinen
(Tanskandoggi/Saksanpaimenkoira/Bokseri/Shetlanninlammaskoira)

 

 

Rocu tuli kuvioihin kun Noma oli vasta 4kk vanha, Noma ja minäkin haluttiin kovasti kaveria.

Rocu oli ehkä maailman pienin ja säälittävin eläin kun se tuli, se oli 8vkoisena kaikinpuolin pienempi, mitä Noma oli samassa iässä. Mietin että kasvaako siitä ikinä koiran kokoista, vaikka siitä piti vanhempien koon perusteella tulla ihan hyvän kokoinen! Noo, Rocu kasvoi ja se taisi olla vajaa 5kk kun se jo olikin sitten korkeampi kuin 7kk ikäinen Noma ja painossa se oli mennyt ohitse jo reipas kuukausi aikaisemmin, että ei siinä sitten niin kauaa nokka tuhissutkaan. Rocusta kasveli sitten sellainen 73cm/40kg pötkö, massaa sille saattanee vielä tulla lisää parissa vuodessa.
Rocukin tottui fretteihin ja kissaan hyvin nopeasti, fretit sitä vähän pelotti ja edelleenkin se mielellään niitä väistää, onhan ne aika ilkeitä aina välistä koirille.
Rocu on toinen ihan mahtava pakkaus, se on uskollinen emännälleen, toimii paremmin kuin sen kuuluisi edes toimia, sillä koulutusmäärällä mitä siihen olen kuluttanut. Rocu on kasvanut vähän siinä sivussa kuin Nomakin enkä ole tehnyt sen kanssa töitä läheskään niin paljon kuin tuon valkoisen, mutta se vaan on yksinkertaisesti kovin helppo tossu. Rocu on pehmeäkö kovis, koulutettavuudeltaan se on siis kovin mielistelevää sorttia, se haluaisi kaikin tavoin miellyttää, mutta ei useinkaan tajua mitä siltä haetaan takaa. Kovispuoli tulee sitten taas esille kun meidän pihaan tulee jotain mikä sinne ei kuulu, Rocu on varmasti haukkuen ja pöristen vastassa kaikkia "tunkeilijoita", täytyy sanoa että olen kyllä onnellinen että tuollaisen ulkonäön omaava koira mulla on, itse kun olen ihan hullu pelkuri ja herään suurinpiirtein joka yö siihen että tänne murtaudutaan, mutta ei tarvi kuin vilkaista uljasta vahtikoiraa ja todeta ettei mitään ole tekeillä. Ja jos jokin tilanne tulisikin, veikkaan että täytyy olla aika tyhmänrohkea ihminen joka änkee vieraaseen kämppään jossa räyhää monta koiraa irrallaan, varsinkin tuon näköinen kuin tämä yksi sankari on. Rocu on kuitenkin sitten kovan ulkokuorensa alta sellainen että se räyhäten toivottaa vieraat epätoivotuiksi, mutta seuraavassa hetkessä kun itse olen päässyt toteamaan tyypin turvalliseksi, tuo on jo vieraan sylissä kovin onnellisen näköisenä, toisin kuin littaantunut vieras. Eli jos meihin törmäätte lenkillä ja tuo verikoira tulee haukkuen vastaan, elkää pelätkö, se on ihan kiltti! :D
Toisiin koiriin Rocu suhtautuu vähän varauksella, riippuen miten toinen koira käyttäytyy. Roculla on hyvinhyvin pahoja traumaattisia kokemuksia takanaan, mistä syystä useammat uroskoirat saavat sen jolkottelemaan uristen ja puristen karkuun toista, jos tuota joku lähtee seuraamaan ja härnäämään, Rocu joko jatkaa pakoiluaan tai puolustautuu. Tämä käytös tosin on hyvin paljon riippuvaista siitä, miten toinen uros käyttäytyy, onko se dominoiva, jännittynyt tai muuta mikä saa Rocun epävarmaksi. Onpahan tullut nähty sellainenkin kun tuo koirapuistossa juoksee itseään varmaan 50 kertaa pienempää kiinanharjakoiraurosta karkuun, ihan vain koska se oli uros ja sattui pyörimään siinä mun kintuissa niin kuin Rocukin. Rocu siis ei ole mikään riidanhaastaja tyyppi, se ei ikinä tähän mennessä ole aloittanut mitään tappelua, ei eleillään eikä ruumiillaan, se yrittää välttää tälläisiä tilanteita viimeiseen asti, mutta kun tilanne on päällä, voin vannoa että tuo taistelee henkensä kaupalla ja tekee pahaa jälkeä, se on todettu. Useimmat koirat ovat kuitenkin Roculle ihan ok, se ignooraa sellaiset joitka sitä ei kiinnosta tai joita se pelkää, mutta jos toinen kohdistaa huomionsa siihen, se varmasti alkaa pakoilla muristen, jonka useimmat koiranomistajat valitettavasti leimaavat heti aggressioksi, vielä tuon ulkonäön höystämänä on valmis hysteerinen toisen koiran omistaja, mikä ei sekään auta panikoivaa koiraani. Koirapuistoissa Rocun kanssa voi kuitenkin käydä ihan huoletta, tosin katson aina millaisia koiria paikalla on, ja aina ei päästä edes porttia pidemmälle kun vastassa on jokin hyvin haastava ja dominoiva uros joka varmasti ahdistelisi tuota. Paljon ongelmaa on työstetty ja aika hyviä tuloksiakin on tullut, mutta vielä tätä asiaa työstetään mahdollisimman pitkälle. Kuitenkin olen tyytyväinen jos edistyminen loppuu tähän, Rocu kuitenkin sietää jokaista koiraa, mikä on ainoa asia mitä siltä vaadin.

Tutuille ihmisille Rocu on kovin rakastettava ja maailman kiltein otus, syliin olis aina kiva päästä, pusut on ihan pakollisia ja rapsuttaakkin on sitten ihan pakko koko vierailun ajan, tai ainakin puolet siitä. Vieraat Rocu ottaa vastaan vaihtelevasti, mutta pääasiassa se ei välitä niistä juurikaan mitään, mutta äkkinäiset liikkeet saavat tuon kyllä väistämään ja monesti jos vieras yhtäkkiä tulee tuota silittämään, se väistää, tämäkin asia tosin riippuu pitkälti siitä onko mulla muita koiria paikalla silloin ja jos on, miten muut reagoivat. Mutta yleisesti kuitenkin Rocua ei jaksa kiinnostaa vieraat ihmiset, paitsi jos ne tulee sisälle asti, jolloin ne on Rocun mielestä ihan tuttuja ja turvallisia ja niiden syliin voi mennä ja vaikka mitä!

Roculla ei oikeastaan ole mitään varsinaista harrastusta toistaiseksi, vetohommissa se on mukana ja vaikkei uskoisi välttämättä koirasta, on Rocu aika hyvä pyöräkoira! Sillä on voimaa ja tarmoa vetää. Taakanvetovaljaat ovat tilauksessa, sitten päästään aloittamaan Rocunkin kanssa ihan oma harrastus ja kasvattamaan vähän habaa! Tähän mennessä ollaan taakkaa vedelty vain pienesti huskyvaljailla, mutta se muuttunee. Niin ja harrastetaanhan me Ruppuisen kanssa tietty mätsäreitä, jos niitä harrastukseksi voinee sanoa, pikku palkintopossuni.

 

Rocu Petsiessä
Kuvia
Kuvia