S. 19.1.2013
Uros
68cm/?
Sekarotuinen
(Saksanpaimenkoira/Siperianhusky/Tanskandoggi/Alaskanmalamuutti/Bokseri/Shetlanninlammaskoira/Susi)
Mura on Noman ja Rocun jälkeläinen, viides kuuden pennun pentueesta! Mura on tietyllä tapaa hyvin tärkeä otus mulle, onhan se syntynyt kotiini, olen saanut seurailla ja kasvattaa sitä ihan päivän ikäisestä asti. Syntymästään asti se pilkisti muiden pentujen joukosta aivan erilaisessa valossa, siinä oli vain sitä jotain! Ja olen kyllä todella tyytyväinen että juuri tämä pentu sitten jäi itselle, vaikkei alun perin ollut edes tarkoitus jättää mitään pentua, mutta kummasti ne asiat muuttuu kun kasvattaa tuollaista katrasta ja sitten koittaakin jo aika pistää ne uusiin koteihin, en tiedä miten olisin selvinnyt jos olisi oikeasti pitänyt kaikki luovuttaa pois. Oli ollut uuden koiran suunnitelmat vähän ehkä erilaiset, mutta ei siinä mitään, suunnitelmat lykkääntyivät ja ehkä hyvä niinkin.
Mietin tässä miten kuvailisin Muraa, onko se enemmän emänsä kaltainen, vaiko sittenkin isänsä ja pitää kyllä sanoa että en todellakaan tiedä. Se on aivan erilainen kuin kumpikaan, mutta silti sen käytöksesta ja ruumiista niin näkee että se on Noman ja Rocun jälkeläinen, se on kuin ilmetty emänsä ja isänsä! Mura on Rocun tavoin herkkä, helppo ja oikea höseltäjä. Noman puolelta tuleekin sitten hullunlainen ikiliikkuja asenne, virtaa siinä on kuin pienessä kylässä, ihan kuin äipässäänkin. Mura on äänekäs rääväsuu joka mielellään kiusaa kaikkia maailman koiria niin kauan että sille ärähdetään oikein olan takaa, Mura on kerrassaan hirveä riiviö, mutta silti niin sosiaalinen ja ymmärtää todella hyvin toisia koiria ja osaa itsekkin hyvin oman lajinsa kieltä. Ehkä vähän liiankin hyvin tuntee koirien tavat, sen mielestä koko koiramaisuus on pelkkä vitsi ja vie kaiken aivan uudelle tasolle.
Mura siis tulee kaikkien kanssa mainiosti toimeen, jokseenkin se on todella tunkeileva, eikä paljoa ymmärrä sen päälle että joku muu saattaa haluta tutustua hieman rauhallisemmin ja säilyttää sen oman tilansa, joku kaunis päivä tuo saa vielä selkäänsä jossain koirapuistossa kun rohkeana ja tietämättömän ryntää vieraiden koirien luo mistään mitään tajuamatta, oikeastaan olisi ehkä ihan hyväkin että joku oman arvonsa tunteva karvainen vähän kouluttaisi tuota, se kun ei tunnu kunnioittavan sitten ketään eikä mitään, niin kauan kun sille ei älähdetä. Muran leikit on rajuja, onhan se saanut painia koko elämänsä rajujen vanhempiensa kanssa ja todella paljon sisarustensa kanssa. Kaikki ei välttämättä ymmärrä tuon avoimuutta, mutta minkäs sitä kersa itselleen voipi.
Mietin tässä miten kuvailisin Muraa, onko se enemmän emänsä kaltainen, vaiko sittenkin isänsä ja pitää kyllä sanoa että en todellakaan tiedä. Se on aivan erilainen kuin kumpikaan, mutta silti sen käytöksesta ja ruumiista niin näkee että se on Noman ja Rocun jälkeläinen, se on kuin ilmetty emänsä ja isänsä! Mura on Rocun tavoin herkkä, helppo ja oikea höseltäjä. Noman puolelta tuleekin sitten hullunlainen ikiliikkuja asenne, virtaa siinä on kuin pienessä kylässä, ihan kuin äipässäänkin. Mura on äänekäs rääväsuu joka mielellään kiusaa kaikkia maailman koiria niin kauan että sille ärähdetään oikein olan takaa, Mura on kerrassaan hirveä riiviö, mutta silti niin sosiaalinen ja ymmärtää todella hyvin toisia koiria ja osaa itsekkin hyvin oman lajinsa kieltä. Ehkä vähän liiankin hyvin tuntee koirien tavat, sen mielestä koko koiramaisuus on pelkkä vitsi ja vie kaiken aivan uudelle tasolle.
Mura siis tulee kaikkien kanssa mainiosti toimeen, jokseenkin se on todella tunkeileva, eikä paljoa ymmärrä sen päälle että joku muu saattaa haluta tutustua hieman rauhallisemmin ja säilyttää sen oman tilansa, joku kaunis päivä tuo saa vielä selkäänsä jossain koirapuistossa kun rohkeana ja tietämättömän ryntää vieraiden koirien luo mistään mitään tajuamatta, oikeastaan olisi ehkä ihan hyväkin että joku oman arvonsa tunteva karvainen vähän kouluttaisi tuota, se kun ei tunnu kunnioittavan sitten ketään eikä mitään, niin kauan kun sille ei älähdetä. Muran leikit on rajuja, onhan se saanut painia koko elämänsä rajujen vanhempiensa kanssa ja todella paljon sisarustensa kanssa. Kaikki ei välttämättä ymmärrä tuon avoimuutta, mutta minkäs sitä kersa itselleen voipi.
Ihmisistä Mura ei kovin välitä, se on hyvin pitkälti yhden ihmisen koira ja luo tuttuihinkin siteen vasta todella pitkän ajan päästä, eikä se siltikään tottele ketään läheskään niin miten omaa emäntäänsä. Toisaalta se ärsyttää, mutta toisaalta onhan se mukavaa huomata että jotain on täytynyt tehdä oikein kun koira tottelee omistajaansa, vaikkei muita tottelisikaan. Mura ei oikein ole vielä luonut itsellensä tiettyä kaavaa miten käyttäytyy kohdatessaan vieraita, se ottaa todella paljon vaikutteita muusta laumasta, jos Rocu haukkuu, Murakin haukkuu, jos Noma tajuaa tutu ihmisen ja sekoaa onnesta, Murakin sekoaa onnesta, tajuamatta edes kuka on kyseessä ja miksi tässä näin ilakoidaan! Yksin Mura sitten ottaa tutut kuin tuntemattomatkin vastaan tyynen rauhallisesti hyvin mitäänsanomattomin elein tai tuntein.
Muran kanssa on yritetty vääntää vähän tokoa, muttei olla saatu edes perusasentoa kunnolliseksi, sitä on todella vaikea motivoida työhön ja se on muutenkin vähän omanlainen koulutettava herkkyytensä takia. Vetohommiin se pääsi mukaan ensimmäistä kertaa 7kk ikäisenä, jolloin se veteli yksin rengasta, nyt ollaan siirtymässä ihan kunnon puuhiin ja kerran se on pässyt parivaljakkoon vetämään ahkiota, ensikertalaiseksi meni ihan hyvin, mutta täytyy sanoa että tämän asian saralla meillä on vielä todella paljon töitä. Mutta eiköhän Murmelistakin vielä vetokoira saada! Mätsäreissä on tullut myös pyörähdettyä Muran kanssa jokunen kerta ja menestystä on tullut paljon, joten eiköhän jatketa samaan malliin kun taas päästään täältä jorpakosta sivistyksen pariin!
Mura Petsiessä
Kuvia
Kuvia
Muran kanssa on yritetty vääntää vähän tokoa, muttei olla saatu edes perusasentoa kunnolliseksi, sitä on todella vaikea motivoida työhön ja se on muutenkin vähän omanlainen koulutettava herkkyytensä takia. Vetohommiin se pääsi mukaan ensimmäistä kertaa 7kk ikäisenä, jolloin se veteli yksin rengasta, nyt ollaan siirtymässä ihan kunnon puuhiin ja kerran se on pässyt parivaljakkoon vetämään ahkiota, ensikertalaiseksi meni ihan hyvin, mutta täytyy sanoa että tämän asian saralla meillä on vielä todella paljon töitä. Mutta eiköhän Murmelistakin vielä vetokoira saada! Mätsäreissä on tullut myös pyörähdettyä Muran kanssa jokunen kerta ja menestystä on tullut paljon, joten eiköhän jatketa samaan malliin kun taas päästään täältä jorpakosta sivistyksen pariin!
Mura Petsiessä
Kuvia
Kuvia
0 kommenttia:
Lähetä kommentti